Merirosvolaiva maitotölkistä

Hiiohoi! Ankkurit ylös!

Tarvitset vähän mielikuvitusta, tyhjän maitotölkin, vanukaspurkin, jäätelötikkuja ja poikaenergiaa! 
Saat aikuisen ja lapsen yhteisen hetken, merirosvolaivan leikittäväksi  -ja taatusti sotkua! Sotkun saa siivottua, mutta laiva saattaa kestää leikeissä pitkään ja lapsuusmuisto ikuisesti.

Merirosvolaiva maitotölkistä oli yksi onnistuneimmista kädentaitoprojekteistamme ikinä. Merirosvoteema kiehtoi neljävuotiasta Nappisilmää ja hän osallistui innokkaana laivan ideointiin ja värivalintoihin. Hän pääsi tekemään monta työvaihetta itsenäisesti ja osan avustetusti. Tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa ja suurin osa niistä oli kierrätysmateriaalia. Nappisilmä innostui merirosvolaivasta niin paljon, että halusi askarrella vielä toisen serkkupojalleen. Hän myös ilmoitti, että haluaa seuraavista synttäreistään merirosvosynttärit!

Tarvikkeet

• sakset ja liimaa
• tyhjä maitotölkki
• vanukaspurkki
• muovikorkki
• 2 puutikkua mastoiksi
• 2 jäätelötikkua
• 1 peruna ja veitsi
• vaahtomuovin pala, esim. pesusieni
• mustaa kartonkia merirosvopurjeisiin
• värillisiä kartongin paloja laivan kantta, lippuja ja viirejä varten
• lankaaa viirinauhaa ja narutikkaita varten
• hammastikkuja
• kangastilkku kolmiopurjeeksi
• askartelumaalit

Ohje

1. Leikkaa tyhjän maitotölkin kylkeen aukko sille puolelle, jolta maitotölkki on avattu. Leikkasimme kaksi eri mallia: vihreässä laivassa koko kylki on leikattu irti ja sinisen laivan keulaan on jätetty osa kylkeä leikkaamatta laivan kanneksi.
2. Maalaa laivan runko haluamallasi värillä askartelumaalilla.
3. Maalaa 2 mastoa ja 2 jäätelötikkua ja anna niiden kuivua.
4. Liimaa yksi jäätelötikku laivan keulaan viistoon ylöspäin, kohtaan, josta maitotölkin nokka on avattu, ja liimaa samalla nokka kiinni.
5. Leikkaa mustasta kartongista kaksi suorakulmionmuotoista purjetta, joista toinen on vähän suurempi.

Sateenkaari rantakivistä

Parhaat hetket lasten kanssa syntyvät yleensä suunnittelematta ja yhteistä niille on usein kiireetön yhdessäolo. Olen koronaepidemian aikana tehnyt nappisilmien kanssa paljon metsäretkiä, mutta eräänä kevätpäivänä suuntasimme vaihtelun vuoksi järven rannalle. Pikkuveljen nukahdettua rattaisiin päiväunille istuimme Nappisilmän kanssa autiolla rannalla tutkimassa kiviä. 

"Äiti, mä en tiennyt, että kiviä on olemassa näin monenvärisiä!", Nappisilmä ihmetteli. Keksimme lajitella erivärisiä kiviä ja tehdä niistä sateenkaaren rannalle. Nappisilmä jaksoi keskittyä puuhaan kauan. Aika tuntui pysähtyvän kun kuuntelimme aaltojen loisketta rantakiviin ja nautimme kevätauringosta ja kahdenkeskisestä hetkestämme.

Sateenkaari on vanha toivon symboli. Koronaepidemian aikana on syntynyt kansainvälinen sateenkaarihaaste. Perheet maalaavat sateenkaaria kotiensa ikkunoihin muistuttamaan toivosta ja yhteydestä toisiin ihmisiin, vaikka joudumme välttämään perheen ulkopuolisia fyysisiä kontakteja. Osallistuimme haasteeseen omalla tavallamme kivisateenkaarellamme. 
Selviämme tästä. Toivoa on.

Enkelitaulu

"Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä.

Ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

jotta pienellä juuret vahvistuu."

- Mirjami Lähteenkorva -

Tämä runo on puhutellut minua koronaepidemian aikana. Lapset tarvitsevat suojelua aikuisten huolilta,uutisilta ja stressiltä. Heidän tarvitsee saada olla poikkeuksellisenakin aikana lapsia ja he tarvitsevat turvaa, toivoa ja luottamusta. 

Askartelimme Nappisilmän kanssa Lastenmaa-lehden uusimpaan numeroon askarteluideaksi enkelitaulun, jossa Nappisilmä on käsi kädessä suojelusenkelin kanssa. Ideana on, että jokainen lapsi voi askarrella omakuvansa enkelin kanssa lastenhuoneensa seinälle rohkaisuksi. 

Taulun näpertämisessä on monta vaihetta, jolloin puuhaa riitää pidemmäksi ajaksi ja sen voi halutessaan jakaa useampaan askarteluhetkeen. Nappisilmä on 4-vuotias ja askartelin taulun hänen kanssaan aikuisen ja lapsen yhteistyönä. 
Piirsin leikattavien osien ääriviivat ja Nappisilmä leikkasi ne itse. Autoin liimatessa osien kohdistamisessa sekä tekstin kirjoittamisessa. Pieni koululainen voi askarrella taulun halutessaan itsenäisestikin ohjeen mukaan.

Ohjetta voi mielellään soveltaa ja tehdä taulusta omannäköisen. Jos kaikkia tarvikkeita ei ole saatavilla, materiaaleja voi hyvin korvata toisilla. Esimerkiksi lapsen vaatteet voi tehdä kangastilkkujen sijasta yhtä hyvin kartongista tai huovasta ja yksityiskohtia voi piirtää tussilla.

Tarvikkeet:

• sakset ja liimaa
• tussit
• A4-kokoinen pohjakartonki
• erivärisiä kartonkipaloja
• kangastilkkuja
• villalankaa
• valkoista askartelumaalia
• 1kpl kakkupaperi
• 2kpl jäätelötikkua
• 4kpl askartelusilmiä
• 1kpl kullanvärinen piipunrassi

Ohje:

1. Paina valkoisella askartelumaalilla käden kuvat pohjakartonkiin enkelin siiviksi.
2. Leikkaa kakkupaperista enkelin mekko ja liimaa se siipien väliin. Kakkupaperi on ohutta ja mekosta voi tehdä kaksinkertaisen kuvan mukaisesti.
3. Leikkaa jäätelötikku puoliksi ja liimaa tikunpuolikkaat enkelin käsiksi.
4. Leikkaa enkelin pää kartongista ja liimaa se paikalleen. Liimaa askartelusilmät ja piirrä suu tussilla.
5. Leikkaa villalangasta pätkiä ja avaa langan kierteet, jolloin saat kiharaa lankaa. Liimaa langanpätkät enkelin hiuksiksi.
6. Muotoile kullanvärisestä piipunrassista pyöreä sädekehä ja liimaa se enkelin päähän.
7. Leikkaa lapsen vaatteet kangastilkuista ja liimaa ne paikoilleen. Minkälaiset vaatteet sinulla on?
8. Leikkaa lapsen kädet toisen jäätelötikun päistä ja liimaa ne paikoilleen siten, että lapsi pitää enkelin kädestä kiinni.
9. Leikkaa lapsen pää kartongista ja liimaa se paikalleen. Liimaa askartelusilmät ja piirrä suu tussilla. Liimaa lankaa hiuksiksi. Minkälaiset hiukset sinulla on?
10. Leikkaa vihreästä langasta pätkiä ja liimaa se ruohoksi.
11. Leikkaa ja liimaa taivaalle aurinko ja pilvi, ja kirjoita pilveen ajatus, joka rohkaisee sinua. Pyydä tarvittaessa aikuiselta apua kirjoittamisessa.

Mukavaa askarteluhetkeä!

Vesiväreillä maalatut pääsiäismunat pesässä

Tiedätkö sen tunteen, kun askarteluideoita tulee aina enemmän, kuin mitä ehtii toteuttaa? Minun on vaikea malttaa askarrella montaa samanlaista korttia, kun yhtä tehdessäni saan jo uuden idean. Olimme askarrelleet Nappisilmän kanssa tänä keväänä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä pajunkissakortteja, jotka löydät blogistamme täältä. Toinen tämän kevään pääsiäiskorttimallimme syntyi puolivahingossa.

Eräänä päivänä Nappisilmä istui pöydän ääressä maalaamassa vesiväreillä paperin toisensa perään kauniita väripintoja, niin ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kuin vain lapset osaavat maalata. Näytin Nappisilmälle, miten vesivärimaalaukseen saa kauniita kuvioita ripottelemalla kostealle maalatulle paperille suolaa. Kuvioista tuli niin kauniita, että halusimme käyttää ne johonkin. Keksimme leikata vesivärimaalauksista pääsiäismunia paperien kuivuttua. Piirsin munien ääriviivat paperin nurjalle puolelle ja Nappisilmä leikkasi ne irti.

Teimme munille pesät liimaamalla korttipohjiin niintä ja höyheniä, joista tuli mukava kolmiulotteinen rakenne korttiin. Lopputulos on yksinkertaisen kaunis ja idea sopii sekä pienten että isompien lasten kanssa toteutettavaksi. Parhaan tuloksen saat käyttämällä vesivärimaalaukseen paksuhkoa akvarellipaperia. Paperi pysyy maalatessa suorana, kun sen teippaa kaikista sivuistaan tukevaan pohjaan maalarinteipillä ennen maalaamista ja irrottaa vasta maalauksen kuivuttua. 

Viime vuonna askartelimme pääsiäiseksi kaksi erilaista versiota tipusta, joka kuoriutuu munasta. Löydät korttimallit blogistamme täältä. Lastenmaa-lehti julkaisi tänä vuonna pääsiäisnumerossaan toisen näistä tipuista. Nappisilmä näyttää tässä ylpeänä askartelemaamme kuoriutuvaa tipua uusimmasta Lastenmaa-lehden numerosta.

Etävirvontaa kortilla

"Virvon varvon,
tuoreeks, terveeks..."

Tänä vuonna lapset eivät pääse koronaepidemian takia virpomaan, mutta virpoa voi myös etänä kortilla, johon on askarreltu virpomisoksa!

Askartelimme virpomisvitsasta kaksi versiota. Yhdessä pajunkissat on painettu sormenpäällä valkoisella sormivärillä  ja toiseen on liimattu aitoja pajunkissoja. Kumpi on sinun suosikkisi?

Oksakuvioista tuli herkän kauniita ja aidon näköisiä, kun painoimme ne käyttämällä risua leimasimena. Tupsutimme hentoon koivun risuun tummanruskeaa askartelumaalia, asettelimme risun kartongille ja painelimme sitä talouspaperin läpi. 

Pajunkissojen lisäksi liimasimme oksiin muutamia höyheniä, ja kortit olivat valmiita. Yksinkertainen on kaunista.

Ninjat vessapaperirullista

Askartelimme flunssapäivän iloksi ninjoja vessapaperirullista. Saimme idean ninjojen askarteluun netistä Baker Ross-sivustolta ja tapamme mukaan kehitimme ideaa eteenpäin ja lisäsimme ninjoille huput, liikkuvat kädet ja puiset miekat.

Nappisilmä maalasi vessapaperirullat askartelumaalilla. Leikkasimme kasvot keltaisesta kartongista, liimasimme kasvoihin askartelusilmät ja piirsimme kulmakarvat mustalla tussilla. Ninjahuput kieputimme piipunrassista ja liimasimme pään takaa kiinni vessapaperirullaan.

Kädet teimme kaksinkertaisesta piipunrassista yhtenäisenä kappaleena ja työnsimme vessapaperirullaan molemmille puolille tehtyjen reikien läpi. Kun yhtä kättä liikuttaa, toinenkin käsi liikkuu ja heiluttaa miekkaa. Miekat teimme puisen askarteluaidan seipäistä ja Nappisilmä maalasi ne kultamaalilla. Ninjojen ympärille solmimme ristiin mustaa kuminauhaa, jonka avulla miekat voi kiinnittää ninjan lanteelle tai selkään. Nappisilmää viehätti nämä toiminnalliset yksityiskohdat ja hän sai flunssapäivän mukavasti kulumaan leikkiessään ninjoilla.

Pikkuveljen panda-synttärit

Meidän Pikkuveli on yksivuotias! Vietimme viikonloppuna hänen yksivuotissynttäreitään pienellä joukolla kummien ja isovanhempien kanssa. 

Vastasyntynyt untuvainen linnunpoika on kasvanut vuodessa uteliaaksi pikkupojaksi, joka tutkii maailmaa. Nyt ihmettelen, että miten joskus on voinut edes olla aika, jolloin meillä ei vielä ole ollut Pikkuveljeä?

Yksivuotias Pikkuveli kävelee kuin pieni karhunpentu, katsoo pää kallellaan, taputtaa käsiään, vilkuttaa, menee piiloon verhon taakse, halaa, pussaa ja sanoo monta sanaa suomeksi ja persiaksi. Hänen tiedonjanonsa on ehtymätön, kun hän osoittaa esineitä pienellä sormellaan ja pyytää nimeämään niitä. Hän rakastaa ojentaa esineitä toisille ja sanoo "tiito!" eli kiitos. Hän tutkii kotia ja jättää jälkeensä pieniä sukkia, ja jatkuvasti on oltava valppaana, että "mitä sillä on taas suussa?!". 

Pikkuveli sai mummulta ja papalta joululahjaksi panda-jakkaran, jonka pappa on nikkaroinut ja mummu maalannut. Eikö olekin ihana? Mummu ja pappa ovat tehneet yksilöllisen jakkaran jokaiselle lapsenlapselleen. Saimme jakkarasta idean 1-vuotissynttäreiden panda-teemaksi. Panda sopii hyvin Pikkuveljelle, joka on niin nallekarhumainen taapertaessaan ja jakaessaan karhuhalejaan.

Rakastan lastenjuhlien ideoimista! Askartelimme Pikkuveljen kädenjäljistä synttärikutsuiksi pandakortit. Kädenjäljestä jää muisto kutsukortin saajille, minkä kokoinen Pikkuveljen käsi oli 1-vuotiaana. Vastaavanlaisen pandan askartelimme viime vuonna isoveljen kädenjäljestä mummulle ja papalle kiitokseksi hoidosta, ja löydät halutessasi ohjeen täältä. 

Leivoin 1-vuotiaallemme mansikkarahkakakun, jonka koristelin sokerimassalla pandakarhuksi. Meidän perheessä onnittelulaulu lauletaan suomeksi ja persiaksi. Pikkuveli itse oli hämmentynyt huomiosta ja laulusta ja pieni pää pyöri, kun hän katseli ympärilleen suurin silmin. Toiset isovanhemmat olivat videopuhelun kautta mukana laulamassa onnittelulaulua kotimaastaan käsin. Nappisilmä ja serkkupojat auttoivat Pikkuveljeä puhaltamaan ensimmäisen synttärikakkunsa kynttilän.

Pandamuffinsseihin sain idean Valkoinen talo tarinoi -blogista.  Pandan kuono on vaahtokarkkia ja korvat ja silmien mustat ympärykset lakua. Tein muffinsseista oman version pursottamalla kermavaahtoa pandan kasvoihin turkiksi. Silmiin sain elävyyttä silmäkarkeilla.

Pikkuveljen kummi oli tehnyt ihanan enkelitaulun yksivuotislahjaksi. Taulussa on molemmat nappisilmät ja enkeli. Eikö olekin kaunis ja uniikki lahja? Luovalla kummilla on Instagram-tili @kuvitushannahalme ja häneltä voi tilata kuvituksia ja kalligrafiaa.

Lasten syntymäpäivät ovat merkkipaaluja, jotka herkistävät ja konkretisoivat sen, miten aika kuluu. Vauvat ovat minusta ihanimpia olentoja maailmassa ja äidin ja vauvan rakkaus on kauneinta rakkautta maan päällä. On haikeaa, että meillä ei ole enää vauvaa! Toisaalta, nyt meillä on hurmaava yksivuotias touhuilija! Ehkä voin kutsua häntä vauvaksi vielä kaksivuotiaaksi asti?

Äitiys on kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu. Olen samalla väsyneempi kuin koskaan mutta onnellisempi kuin koskaan. Onnellisuus pienten lasten äitinä on sitä, että tunnen olevani juuri oikeassa paikassa tässä maailmankaikkeudessa, eikä minua tarvita missään niin paljon kuin mitä pienet poikani tarvitsevat.

Flamingokortti ystävänpäiväksi

Pienten varpaiden ja sormien kuvia onkin tässä blogissa vilistänyt! Yhdestä ideasta poikii aina seuraava idea, emmekä ehdi kaikkia toteuttaakaan. 

Muistatko haikarakorttimme, jonka julkaisimme kaksi vuotta sitten vauvaonnittelukortiksi? Viikonloppuna askartelimme poikien kanssa flunssapäivän ratoksi ystävänpäiväkortteja, ja teimme haikarasta flamingoversion. Olen nähnyt muuallakin kuvia lapsen käden kuvasta painetuista flamingoista, ja kehitimme ideaa eteenpäin lisäämällä flamingolle siiveksi suklaasydämen, joka on vaaleanpunaisessa kääreessä.

Nappisilmä liimasi itse askartelemilleen flamingoille jalat vaaleanpunaisesta piipunrassista. Ne on liimattu kiinni vain yläosastaan, jolloin jalkoja voi taitella haluamaansa asentoon. Flamingon voi laittaa seisomaan yhdellä tai kahdella jalalla tai vaikka juoksemaan. Uskon sen viehättävän pieniä korttien saajia.

Pikkuvelikin sai osallistua kädenkuvien painamiseen. Hän on nyt siinä iässä, että hän laittaa kaiken suuhun, ja piti olla tarkkana, ettei hän syö maalia. Vauvan kanssa sormiväreinä voi käyttää myös värikkäitä hedelmäsoseita, jolloin vauva voi huoletta nuolla sormiaan. Tällä kertaa käytimme kuitenkin samoja askartelumaaleja isoveljen kanssa. 

Askartelin pikkuveljen kädenkuvista flamingot valmiiksi ja tein niille jalat kartongista leikkaamalla. Kummista jaloista pidät enemmän? Kartonkiset ovat minusta yksinkertaisen tyylikkäät, mutta piipunrassisest ovat söpöt ja niitä on hauska taivutella. Pienen lapsen on helpompi tehdä jalat piipunrassista, koska lapsi, joka vasta harjoittelee saksien käyttöä, leikkaa helposti kapean kartonkisen jalan poikki.

Viime vuonna askartelimme ystävänpäiväkortteihin kädenkuvasta kuppikakkuja, joihin lisäsimme myös oikeat suklaasydämet. Suklaa on kiva pieni lahja kortin lisänä ja ystävä saa hyvän mielen ja suun makeaksi. Kun suklaan kiinnittää korttiin kaksipuoleisella teippinauhalla, se on helppo irrottaa eikä siitä jää jälkeä korttiin.

Nappisilmän yksi vahvuuksista on se, että hänellä on paljon ystäviä, tyttöjä ja poikia. Hän on idearikas ja keksii mielikuvituksekkaita leikkejä ja osaa muokata leikkiä erilaisten kavereiden kanssa leikkiessään rauhallisemmaksi tai villimmäksi. Olen erityisen iloinen, että usean Nappisilmän hyvän ystävän äidit ovat itselleni hyviä ystäviä, ja tavatessamme leikkitreffeillä sekä lapset että äidit saavat laatuseuraa.

Emme useinkaan ehdi askarrella juhlapäiviksi kortteja kaikille ystäville, vaan askartelemme kortteja tilanteiden ja lasten jaksamisen mukaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Annan yleensä Nappisilmän itse valita, kenelle hän haluaa itse askartelemansa kortit antaa. On liikuttava nähdä, kun hän tekee huolella värivalintoja ja miettii, mistä kukin ystävä mahtaisi ilahtua. Askartelu on monipuolinen harrastus, joka antaa mahdollisuuden harjoitella kynä- ja saksiotetta, silmän ja käden yhteistyötä sekä projektiluonteista työskentelyä eri vaiheineen. Lisäksi se kehittää myös empatiakykyä, kun lapsi pohtii, miten voi ilahduttaa ystäviään. 

Tällä kertaa askarrellessamme Nappisilmä leikki samalla askartelevaa apinaa, ja pyysi minua kutsumaan itseään apinaksi!

Adventtikalenterina jouluinen satumaailma

Joulun odotuksessa on taikaa. Mielikuvitusrikkaan neljävuotiaan seurassa aikuinenkin pääsee mukaan satujen taikapiiriin, jossa silmät loistavat ja puhutaan kuiskaten. 

Olen rakentanut Nappisilmälle joulukalenteriksi huurteisen satumaailman, johon piilotan yllätykset pienten mökkien avautuviin laatikoihin. Osa luukuista on pikkuruisissa taitelluissa lahjapaketeissa. Olemme ideoineet satumaailmaa yhdessä ja Nappisilmä on osallistunut askarteluun joissakin vaiheissa. Luukuista on löytynyt jo piparimuotteja, kirpputorilta ostettuja legoukkoja, suklainen lumiukko ja joulupukki. Joinain aamuina yllätyksenä on ollut lisää yksityiskohtia satumaailmaan, joka täydentyy pitkin joulukuuta.

Mökit on rakennettu kartongista, kuviopapereista ja askartelurasioista, jotka ovat tulitikkulaatikoita suurempia. Laatikoiden vetimiksi kiinnitimme haaranastat, joiden tapit tuputimme Nappisilmän kanssa huurteisiksi lumiefektillä. Mökit on liimattu pyöreille vanerikiekoille, joihin on tuputettu lumiefektiä ja liimattu vanua. Yhden mökin katto on aaltopahvista ja siihen on tuputettu kevyesti lumiefektiä kuuraksi. Mökit on koristeltu lumihiutaleilla, jotka Nappisilmä napsutteli pastellinsävyisistä kartongeista kuvioleikkurilla.

Kuuset taittelin valkoisesta kopiopaperista ja kuviollisista origamipaperista. Kuusien ohjevideon löydät Hääräämöltä. Kieputin joulumaailmaan mökkien ympärille pikkuruiset tähtivalot, jotka saavat maailman kimmeltämään satumaisesti. Valosarjan viimeinen tähtilamppu on kiinnitetty yhden paperikuusen latvaan latvatähdeksi. 

Lumilyhty on rakennettu chenillepalloista liimamalla ja sen pohjana on valkoinen kartonkirengas. Yksi valosarjan lampuista on jätetty lumilyhdyn alle, jolloin lumilyhty hohtaa kuin sen sisällä olisi kynttilä. 

Muovailimme Nappisilmän kanssa yhdessä metsän eläimiä Fimo-massasta. Massaa on helppo muovailla kuin muovailuvahaa, kun sen ensin lämmittää käsissä vaivaamalla. Esineet voi polttaa 110-asteisessa kotiuunissa puolessa tunnissa koviksi, jolloin ne kestävät leikkimistä. 

Meidän joulumaailmalla saa leikkiä, ja Nappisilmä onkin leikkinyt sillä paljon. Välillä joulukylässä vilistää myös legoukot, ja nurkasta kuuluu supatus, kun Nappisilmä sepittää mielikuvituksellisia tarinoita leikkiessään. Pupulta katkesi jo korvakin leikissä, mutta se ei haittaa, sillä lapsiahan varten satumaailma on rakennettu. 

Joulukylä on sen korkuisella sivupöydällä, että Nappisilmä ylettää hyvin leikkimään sillä, mutta Pikkuveli ei vielä ylety. Pikkuveli kun on juuri siinä iässä, että hän nousee tukea vasten seisomaan, ja tutustuu esineisiin laittamalla ne suuhunsa. Varmasti ensi jouluna Pikkuvelikin jo osallistuu leikkiin. Joulumaailma on onneksi sellainen, että sen rakentamista voi jatkaa seuraavina jouluina ja keksiä aina lisää yksityiskohtia, me kun nautimme Nappisilmän kanssa ideoinnista ja askartelusta!

Virkattu kännykkäkotelo

Minä neuloja Neulanen olen tällä hetkellä tosi innostunut virkkauksesta! Virkkasin miehelleni, nappisilmien baballe, isänpäivälahjaksi kännykkäpussukan kirjovirkkauksella. En ole juurikaan virkannut kirjovirkkausta, mutta pienikokoinen työ tuntui tähän hetkeen sopivan kokoiselta haasteelta. 

Jos virkkauksen perusteet ovat tuttuja, kirjovirkkaus ei ole kovin paljoa vaikeampaa. Kirjovirkkauksessa toisen värinen lanka kulkee kokoajan virkkauskerroksen sisällä, eikä nurjalle puolelle jää lankajuoksuja kuten kirjoneuleessa. Värinvaihto tapahtuu kesken silmukan siten, että silmukan viimeinen veto tehdään seuraavalla värillä. Chabepatternsilla on selkeä englanninkielinen ohjevideo kirjovirkkauksen tekniikasta.

Virkkasin kännykkälaukun suljettuna virkkauksena spiraalina kiinteillä silmukoilla. Silmukkamäärää suunnitellessa kannattaa huomioida, että kirjovirkkauksessa käsiala on helposti vähän tiukempaa kuin yhdellä värillä virkatessa. Kännykkäpussin on hyvä olla ympärysmitaltaan napakka, jottei puhelin putoa, muttei kuitenkaan liian tiukka, jotta puhelimen saa helposti pussista ulos. Kirjovirkkauksella kännykkäpussista saa sopivan paksun ja vahvan, jolloin se suojaa hyvin puhelinta kolhuilta.

Tein kännykkäkotelon Schachenmayrin Catania-lagasta, joka on 100% merseroitua puuvillaa. Se on napakkakierteinen lanka, joka sopii hyvin virkkaukseen ja kiiltää kauniisti. Värikartta on tosi herkullinen! Käytin kännykkälaukussa tummanharmaata 0429 ja beigeä 0406, jotka taittuvat vähän viileään violettiin. Väriyhdistelmä sopii nappiin miehelleni.

Viimeistelin kännykkälaukun vanhoista rikkinäisistä farkuista saadulla metallinapilla. Lahjan saaja oli tyytyväinen!

Nappisilmän joulukuusikortti

Muistatko meidän taianomaisen nappirasiamme? Suurin osa napeistamme on kierrätysnappeja, ne ovat lukemattomia kertoja inspiroineet minua ja Nappisilmää askartelemaan. Tällä kertaa pajassamme syntyi joulukortteja. 

Pidän yksinkertaisen tyylikkäistä korteista, joissa tuttuja elementtejä on käytetty uudella tavalla. Tässä kortissa kuusi muodostuu askartelumaalilla painetusta lapsen käden kuvasta ja kuusen koristepalloiksi on liimattu nappeja. Latvaan on liimattu kultainen tähti.

Viime jouluna askartelimme Nappisilmän kanssa seimikortin, jonka löydät täältä. Myös ystävänpäiväksi askartelemamme sydänkortti sopii joulukortiksi, kun siinä käyttää jouluisia värejä. Kaikki nämä korttimallit sopivat hyvin lasten kanssa askarreltavaksi. 

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Postin lakon kanssa käy, ja pystyykö tänä vuonna joulukortteja lähettämään postitse. Me ainakin täällä askartelemme toiveikkaina!

Vauvanpeitto isoäidinneliöistä

Ehkä kaikkein ihaninta on tehdä käsitöitä vauvoille! Vauvat ovat hurmaavimpia olentoja maailmassa. Tämä isoäidinneliöistä virkattu vauvanpeitto on ollut kauan kesken, ja olen tehnyt sitä muiden käsitöiden väleissä ja rinnalla. Nyt se on vihdoin valmis!

Virkkasin peiton Novitan Tennessee-langasta, joka on kauniisti kiiltävää, merseroitua puuvillaa. Tennessee-langan valmistus on valitettavasti lopetettu, mutta esimerkiksi Drops Muskat -puuvillalangalla on myös paljon hempeitä värivaihtoehtoja. 

Virkkasin isoäidinneliöt kahdella hennolla väriyhdistelmällä. Joka toisen tilkun värit ovat pinkki, vaaleanpunainen, beige ja valkoinen, ja joka toisen tilkun värit koralli, vaaleankeltainen, vaalea persikka ja valkoinen. Kaikkien neliöiden uloimmat kerrokset on virkattu valkoisella, mikä antaa peitolle yhtenäisen ja raikkaan ilmeen. 

Isoäidinneliön ohjeen löydät esimerkiksi Novitalta. Ohjeessa pylväsryppäissä on kolme pylvästä ja välissä yksi ketjusilmukka, mutta virkkasin itse neliöt käyttäen neljää pylvästä ja välissä kahta ketjusilmukkaa. 

Virkkaamani peitto on neliönmuotoinen ja siinä on 6 tilkkua rinnakkain ja 6 tilkkua allekkain, yhteensä 36 tilkkua. Ompelin tilkut yhteen etupuolelta silmukoiden reunoista tylpällä neulalla. Ompeluun löytyy Dropsilta selkeä ohjevideo. Yhdistettyäni tilkut virkkasin vielä samanlaisia isoäidinneliöiden pylväsryppäitä peiton ympäri valkoisella, vaaleankeltaisella, persikalla ja viimeiseksi valkoisella.

Viimeistelin peiton söpöllä piparkakkureunuksella, joka sopii hyvin peiton perinteiseen ja romanttiseen tyyliin. Virkkasin ensin peiton ympäri yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen piparkakkureunuksen näin: Virkkaa ensimmäiseen kiinteään silmukkaan piilosilmukka, jätä 2ks väliin ja tee seuraavaan ks 6 pylvästä, jätä 2ks väliin. Toista tätä peiton ympäri.

Peitto on lahja ystäväni pienelle tyttövauvalle. Virkkasin mukaan rakkautta ja kauniita toivomuksia vauvan elämään. Tein lahjaan kortin samaa sarjaa peiton kanssa virkkaamalla vielä yhden isöäidinneliön samoilla väreillä ja liimasin sen vaalenapunaiselle kartongille.

Tervetuloa maailmaan pieni tyttö!

Kalakortti

Nappisilmä on neljävuotias ja hän saa paljon kutsuja ystäviensä syntymäpäiville. Askartelemme usein synttärisankareille kortit Nappisilmän kanssa, jos vain ehdimme. Itse askarrellut kortit ilahduttavat sekä tekijäänsä että saajaansa, ja ovat uniikkeja ja persoonallisia. 

Saimme kutsun pienen tytön meriteemaisille syntymäpäiville, ja askartelimme hänelle kalakortin. Käytimme tarvikkeita, joita meiltä löytyi kotoa, ja ideoimme kortin niiden pohjalta. Punaisen aaltopahvin keksimme leikata vanhan teepakkauksen kyljestä, ja saimme siitä kalan eviin ja pyrstöön elävän kolmiulotteisen pinnan.

Nappisilmä on nyt innostunut saksilla leikkaamisesta. Piirsin hänelle kalan osien rajat pahvin taustapuolelle ja hän leikkasi ja liimasi osat yhteen itse. Suomuiksi Nappisilmä liimasi paljetteja ja akryylitimantteja, jotka kimaltavat kauniisti. Paljetit tarttuvat helposti sormiin ja neljävuotiasta nuoremmalle lapselle ne olisivat vaikeita liimattavia. 

Kalan suuksi Nappisilmä liimasi sydänleikkurilla leikatun punaisen sydämen vaakatasossa, ja silmäksi valmiin askartelusilmän. Nappisilmä oli tosi tyytyväinen valmiiseen kalaan ja se ilahdutti myös pientä saajaansa ja muita lapsivieraita.

Poliisiauto-teemasynttärit

4-vuotissyntymäpäivät ovat ehkä elämän ihanimmat ja odotetuimmat juhlat! Neljävuotias on sen verran vanha, että ymmärtää jo odottaa juhlia ja osaa ilmaista toiveitaan - Ja toisaalta vielä sen verran pieni, että syntymäpäivässä on satumaista taikaa, lapsi on haltioissaan vähästä ja ilahtuu kaikista lahjoista. Neljävuotias on myös parhaassa askartelu- ja leivontaiässä.

Nappisilmä odotti syntymäpäiväänsä monta kuukautta, ja unelmoi, että saisi poliisiautokakun. Lupasin leipoa poliisiautokakun, ja askartelimme yhdessä poliisiautoja myös kutsukortteihin. 

Painoimme kutsukortteihin Nappisilmän jalkapohjan kuvan kartongille sinisellä askartelumaalilla. Nappisilmä rakastaa tällä hetkellä askartelussa erityisesti käden- ja jalankuvien painamista. Leikkasin oven valkoisesta kartongista ja liimasin sen etureunastaan kiinni korttiin, jolloin oven voi avata. Avautuvan oven takaa löytyy kutsukortin tervetuloteksti.

Leikkasin poliisiauton renkaat mustasta kartongista, ja Nappisilmä liimasi ne itse autoon kiinni, ja pölykapseleiksi kierrätysnapit nappirasiastamme. Poliisiauton ajovaloiksi ja hälytysvilkuiksi Nappisilmä liimasi akryylitimantit, jotka valitsimme yhdessä askartelukaupasta. Auton ikkunaan Nappisilmä liimasi askartelusilmät ja mukulakivet hän töpsötteli korttiin sormellaan harmaalla sormivärillä.

Nappisilmä laski päiviä, milloin kummit tulevat. Oli ihanaa odottaa ja valmistella synttäreitä yhdessä päivänsankarin kanssa! Tällä kertaa selvisimme juhlajärjestelyistä ilman stressiä, kun muistutin itseäni, että lapselle tärkeämpää, kuin joku yksittäinen yksityiskohta, on yhdessä tekeminen ja hyvä ilmapiiri. 

Leivoin juhliin päivänsankarin hartaasti toivoman poliisiautokakun  autonmuotoisella kakkuvuokalla, jonka löysin kirpputorilta. Usealla juhlavieraalla oli erikoisruokavalioita, joten leivoin kakun maidottomana, munattomana ja gluteenittomana. Kakkupohjan ja täytteen ohjeen löysin Kaiketonta herkuttelua -blogista ja koristelin kakun sokerimassalla.

Leivoimme myös yhdessä Nappisilmän kanssa vaaleita pipareita automuotilla, ja koristelin ne poliisiautoiksi. Kirjoitin erikoisruokavalioiden tiedot pieniin kartonkisiin poliisiautoihin, jotka tein helposti printtaamalla poliisiauton kuvat Papunetin kuvapankista ja liimaamalla ne kartongille. Tulostimme myös poliisiaiheisia värityskuvia netistä lapsivieraille väritettäväksi.

Rakastan juhlien ideointia, leipomista, askartelua ja koristelua, mutta siivoaminen on juhlajärjestelyissä heikoin kohtani. En ehtinyt imuroida villakoiria sängyn alta, ja päivänsankari ystävineen meni tietenkin juhlavaatteissaan sängyn alle piiloon!

Syntymäpäiväjuhlien jälkeen vieraiden lähdettyä Nappisilmä henkäisi: "Mun ilmapallokin on onnellinen!"

Syksypipot veljeksille

Tänään näimme Nappisilmän kanssa muuttolintuparven lentävän upeassa muodostelmassa kohti etelää. Viimeiset keltaiset lehdet putoavat puista ja punaposkiset pikkupojat tarvitsevat jo lämpimät pipot päähänsä.

Tämä on Pikkuveljen elämän ensimmäinen syksy. Tähän asti hän on usein ulkoillessamme nukkunut rattaissa päiväunia, mutta nyt hän on oppinut istumaan ja on jo päässyt mukaan hiekkalaatikolle ja leikkimään vaahteranlehdillä.

Neuloin veljeksille samanlaiset kirjoneulepipot syksyn väreissä Sandnes Garn Duo -langasta. Lanka on puoliksi merinovillaa ja puoliksi puuvillaa. Se on ihanan pehmeää ja sileää neulottavaa, eikä kutita pikkuihmisen ihoa. 

Käyttämäni sävyt ovat oljenkeltainen nro 2124 ja mariininsininen nro 5575. Väriyhdistelmä on kuin suoraan lokakuun maisemasta ja kirjoneulekuvio tulee siinä kauniisti esiin. Pidän eniten puhtaista ja raikkaista väreistä, enkä ole käyttänyt paljoa murrettuja sävyjä. Oljenkeltainen on siksi mukava laajennus värimaailmaani. 

Neuloin pipot käyttäen samaa kirjoneulekuviota, kuin viime talvena Nappisilmälle neulomassani turkoosissa pipossa, jonka ohjeen löydät blogistani täältä. Tällä kertaa käyttämäni Duo-lanka on ohuempaa kuin turkoosin pipon merinovillalanka, ja neuloin kirjoneuleen puikoilla nro 3,5 ja resorin joustinneuleen puikoilla nro 3. 

Nappisilmä on 4-vuotias, hänen päänympäryksensä on 52cm ja pipon silmukkamäärä on 128s. Pikkuveli on kahdeksan kuukautta vanha, hänen päänympäryksensä on 45cm ja pipon silmukkamäärä on 112s. Pipot ovat väljää mallia.

Tein pipoihin oljenkeltaiset tupsut pahvikiekolla, jonka halkaisija oli 6cm. Viimeistelin pipot ompelemalla resoriin ohimolle kauniit puunapit koristeeksi. 

Nyt saa tulla tuulet ja tuiskut!