Pandakortti

Pikkuveljen syntymä on ollut iso muutos Nappisilmän elämässä. Onneksi meidän perheen Baba on vielä isyyslomalla! Hän on vienyt Nappisilmää uimahalliin, leikkipuistoon ja pulkkamäkeen. Baba on Nappisilmän sankari!

Yritän itsekin järjestää vauva-arjen keskellä pieniä kahdenkeskisiä hetkiä Nappisilmän kanssa. Joskus vien tyynykasan lastenhuoneen lattialle ja imetän pikkuveljeä samalla kun Nappisilmä rakentelee legoilla. Samalla voin kuunnelle Nappisilmän juttuja.

Sain tärkeän oppitunnin kiireettömyydestä kun odotin pikkuveljeä ja kärsin raskauspahoinvoinnista. Joskus en jaksanut ulkoilla Nappisilmän kanssa, vaan veimme koko legolaatikon parisänkyyn ja rakentelin makuullani Nappisilmän kanssa legoilla. Koin ensin riittämättömyyttä siitä, että emme ulkoilleet sinä päivänä, kunnes Nappisilmä huokasi: "Mä olen niin onnellinen pieni poika!" Lapselle usein riittää kiireettömät hetket, jolloin aikuinen on läsnä.

Nappisilmä oli mummulassa yökylässä kun pikkuveli syntyi, ja askartelimme jälkeenpäin mummulle ja papalle kiitokseksi pandakortin. Nappisilmä ei ole vielä juurikaan innostunut saksilla leikkaamisesta, mutta maalaa ja liimaa mielellään. Pandan vartaloksi on painettu sormiväreillä Nappisilmän käden kuva. Leikkasin valkoisesta kartongista pään ja mustasta kartongista silmänympärykset. Nappisilmä liimasi silmiksi askartelusilmät ja korviksi, nenäksi ja hännäksi pörröiset askartelupallot. Nappisilmä oli erityisen ihastunut askartelupalloihin, joita meillä ei ole ennen ollut. Pandan suun Nappisilmä piirsi tussilla. Eikö tullutkin söpö? 

Nappisilmä oli mummulassa yökylässä ollessaankin rakennellut paljon legoilla, ja hän laittoi mummun ja papan kirjekuoreen pandakortin lisäksi pari huolella valittua legopalikkaa, joista arveli mummun ilahtuvan. Meidän mummu osaa varmasti arvostaa pienen pojan lahjaa!

Vaihdoin blogin nimeksi Neulanen ja Nappisilmät monikossa, kun meillä on nyt kaksi nappisilmäistä poikaa. Taidan tästä lähin kutsua heitä blogissa selvyyden vuoksi Isoveljeksi ja Pikkuveljeksi. 

Mietin välillä, jatkanko vielä blogin päivitystä vai pelkästään Instagramin puolella, kun joskus ehdin kirjoittaa vain muutaman rivin. Kuitenkin osa blogin ja Instagramin seuraajista on eri joukkoa. Blogista myös ohjeet on helppo löytää. Ehkä blogille on vielä paikkansa? 

Itse tykkään käsityöblogeista lähinnä katsella kuvia ja ideota ja harvoin ehdin lukea pitkiä tekstejä. Uskoisin, että muitakin samanlaisia löytyy seuraajien joukosta. Itselleni blogi on kuvallinen päiväkirja tehdyistä käsitöistä ja askarteluista. Lahjaksi annetuistakin tuotoksista jää muisto. Vanhoista päivityksistä saa ideoita uusiin malleihin ja niistä on helppo tarkistaa esimerkiksi silmukkamääriä uusia malleja suunnitellessa. Jos blogista on lisäksi iloa jollekin muullekin, sehän on vain extraa!