Ninjat vessapaperirullista

Askartelimme flunssapäivän iloksi ninjoja vessapaperirullista. Saimme idean ninjojen askarteluun netistä Baker Ross-sivustolta ja tapamme mukaan kehitimme ideaa eteenpäin ja lisäsimme ninjoille huput, liikkuvat kädet ja puiset miekat.

Nappisilmä maalasi vessapaperirullat askartelumaalilla. Leikkasimme kasvot keltaisesta kartongista, liimasimme kasvoihin askartelusilmät ja piirsimme kulmakarvat mustalla tussilla. Ninjahuput kieputimme piipunrassista ja liimasimme pään takaa kiinni vessapaperirullaan.

Kädet teimme kaksinkertaisesta piipunrassista yhtenäisenä kappaleena ja työnsimme vessapaperirullaan molemmille puolille tehtyjen reikien läpi. Kun yhtä kättä liikuttaa, toinenkin käsi liikkuu ja heiluttaa miekkaa. Miekat teimme puisen askarteluaidan seipäistä ja Nappisilmä maalasi ne kultamaalilla. Ninjojen ympärille solmimme ristiin mustaa kuminauhaa, jonka avulla miekat voi kiinnittää ninjan lanteelle tai selkään. Nappisilmää viehätti nämä toiminnalliset yksityiskohdat ja hän sai flunssapäivän mukavasti kulumaan leikkiessään ninjoilla.

Pikkuveljen panda-synttärit

Meidän Pikkuveli on yksivuotias! Vietimme viikonloppuna hänen yksivuotissynttäreitään pienellä joukolla kummien ja isovanhempien kanssa. 

Vastasyntynyt untuvainen linnunpoika on kasvanut vuodessa uteliaaksi pikkupojaksi, joka tutkii maailmaa. Nyt ihmettelen, että miten joskus on voinut edes olla aika, jolloin meillä ei vielä ole ollut Pikkuveljeä?

Yksivuotias Pikkuveli kävelee kuin pieni karhunpentu, katsoo pää kallellaan, taputtaa käsiään, vilkuttaa, menee piiloon verhon taakse, halaa, pussaa ja sanoo monta sanaa suomeksi ja persiaksi. Hänen tiedonjanonsa on ehtymätön, kun hän osoittaa esineitä pienellä sormellaan ja pyytää nimeämään niitä. Hän rakastaa ojentaa esineitä toisille ja sanoo "tiito!" eli kiitos. Hän tutkii kotia ja jättää jälkeensä pieniä sukkia, ja jatkuvasti on oltava valppaana, että "mitä sillä on taas suussa?!". 

Pikkuveli sai mummulta ja papalta joululahjaksi panda-jakkaran, jonka pappa on nikkaroinut ja mummu maalannut. Eikö olekin ihana? Mummu ja pappa ovat tehneet yksilöllisen jakkaran jokaiselle lapsenlapselleen. Saimme jakkarasta idean 1-vuotissynttäreiden panda-teemaksi. Panda sopii hyvin Pikkuveljelle, joka on niin nallekarhumainen taapertaessaan ja jakaessaan karhuhalejaan.

Rakastan lastenjuhlien ideoimista! Askartelimme Pikkuveljen kädenjäljistä synttärikutsuiksi pandakortit. Kädenjäljestä jää muisto kutsukortin saajille, minkä kokoinen Pikkuveljen käsi oli 1-vuotiaana. Vastaavanlaisen pandan askartelimme viime vuonna isoveljen kädenjäljestä mummulle ja papalle kiitokseksi hoidosta, ja löydät halutessasi ohjeen täältä. 

Leivoin 1-vuotiaallemme mansikkarahkakakun, jonka koristelin sokerimassalla pandakarhuksi. Meidän perheessä onnittelulaulu lauletaan suomeksi ja persiaksi. Pikkuveli itse oli hämmentynyt huomiosta ja laulusta ja pieni pää pyöri, kun hän katseli ympärilleen suurin silmin. Toiset isovanhemmat olivat videopuhelun kautta mukana laulamassa onnittelulaulua kotimaastaan käsin. Nappisilmä ja serkkupojat auttoivat Pikkuveljeä puhaltamaan ensimmäisen synttärikakkunsa kynttilän.

Pandamuffinsseihin sain idean Valkoinen talo tarinoi -blogista.  Pandan kuono on vaahtokarkkia ja korvat ja silmien mustat ympärykset lakua. Tein muffinsseista oman version pursottamalla kermavaahtoa pandan kasvoihin turkiksi. Silmiin sain elävyyttä silmäkarkeilla.

Pikkuveljen kummi oli tehnyt ihanan enkelitaulun yksivuotislahjaksi. Taulussa on molemmat nappisilmät ja enkeli. Eikö olekin kaunis ja uniikki lahja? Luovalla kummilla on Instagram-tili @kuvitushannahalme ja häneltä voi tilata kuvituksia ja kalligrafiaa.

Lasten syntymäpäivät ovat merkkipaaluja, jotka herkistävät ja konkretisoivat sen, miten aika kuluu. Vauvat ovat minusta ihanimpia olentoja maailmassa ja äidin ja vauvan rakkaus on kauneinta rakkautta maan päällä. On haikeaa, että meillä ei ole enää vauvaa! Toisaalta, nyt meillä on hurmaava yksivuotias touhuilija! Ehkä voin kutsua häntä vauvaksi vielä kaksivuotiaaksi asti?

Äitiys on kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu. Olen samalla väsyneempi kuin koskaan mutta onnellisempi kuin koskaan. Onnellisuus pienten lasten äitinä on sitä, että tunnen olevani juuri oikeassa paikassa tässä maailmankaikkeudessa, eikä minua tarvita missään niin paljon kuin mitä pienet poikani tarvitsevat.

Flamingokortti ystävänpäiväksi

Pienten varpaiden ja sormien kuvia onkin tässä blogissa vilistänyt! Yhdestä ideasta poikii aina seuraava idea, emmekä ehdi kaikkia toteuttaakaan. 

Muistatko haikarakorttimme, jonka julkaisimme kaksi vuotta sitten vauvaonnittelukortiksi? Viikonloppuna askartelimme poikien kanssa flunssapäivän ratoksi ystävänpäiväkortteja, ja teimme haikarasta flamingoversion. Olen nähnyt muuallakin kuvia lapsen käden kuvasta painetuista flamingoista, ja kehitimme ideaa eteenpäin lisäämällä flamingolle siiveksi suklaasydämen, joka on vaaleanpunaisessa kääreessä.

Nappisilmä liimasi itse askartelemilleen flamingoille jalat vaaleanpunaisesta piipunrassista. Ne on liimattu kiinni vain yläosastaan, jolloin jalkoja voi taitella haluamaansa asentoon. Flamingon voi laittaa seisomaan yhdellä tai kahdella jalalla tai vaikka juoksemaan. Uskon sen viehättävän pieniä korttien saajia.

Pikkuvelikin sai osallistua kädenkuvien painamiseen. Hän on nyt siinä iässä, että hän laittaa kaiken suuhun, ja piti olla tarkkana, ettei hän syö maalia. Vauvan kanssa sormiväreinä voi käyttää myös värikkäitä hedelmäsoseita, jolloin vauva voi huoletta nuolla sormiaan. Tällä kertaa käytimme kuitenkin samoja askartelumaaleja isoveljen kanssa. 

Askartelin pikkuveljen kädenkuvista flamingot valmiiksi ja tein niille jalat kartongista leikkaamalla. Kummista jaloista pidät enemmän? Kartonkiset ovat minusta yksinkertaisen tyylikkäät, mutta piipunrassisest ovat söpöt ja niitä on hauska taivutella. Pienen lapsen on helpompi tehdä jalat piipunrassista, koska lapsi, joka vasta harjoittelee saksien käyttöä, leikkaa helposti kapean kartonkisen jalan poikki.

Viime vuonna askartelimme ystävänpäiväkortteihin kädenkuvasta kuppikakkuja, joihin lisäsimme myös oikeat suklaasydämet. Suklaa on kiva pieni lahja kortin lisänä ja ystävä saa hyvän mielen ja suun makeaksi. Kun suklaan kiinnittää korttiin kaksipuoleisella teippinauhalla, se on helppo irrottaa eikä siitä jää jälkeä korttiin.

Nappisilmän yksi vahvuuksista on se, että hänellä on paljon ystäviä, tyttöjä ja poikia. Hän on idearikas ja keksii mielikuvituksekkaita leikkejä ja osaa muokata leikkiä erilaisten kavereiden kanssa leikkiessään rauhallisemmaksi tai villimmäksi. Olen erityisen iloinen, että usean Nappisilmän hyvän ystävän äidit ovat itselleni hyviä ystäviä, ja tavatessamme leikkitreffeillä sekä lapset että äidit saavat laatuseuraa.

Emme useinkaan ehdi askarrella juhlapäiviksi kortteja kaikille ystäville, vaan askartelemme kortteja tilanteiden ja lasten jaksamisen mukaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Annan yleensä Nappisilmän itse valita, kenelle hän haluaa itse askartelemansa kortit antaa. On liikuttava nähdä, kun hän tekee huolella värivalintoja ja miettii, mistä kukin ystävä mahtaisi ilahtua. Askartelu on monipuolinen harrastus, joka antaa mahdollisuuden harjoitella kynä- ja saksiotetta, silmän ja käden yhteistyötä sekä projektiluonteista työskentelyä eri vaiheineen. Lisäksi se kehittää myös empatiakykyä, kun lapsi pohtii, miten voi ilahduttaa ystäviään. 

Tällä kertaa askarrellessamme Nappisilmä leikki samalla askartelevaa apinaa, ja pyysi minua kutsumaan itseään apinaksi!

Adventtikalenterina jouluinen satumaailma

Joulun odotuksessa on taikaa. Mielikuvitusrikkaan neljävuotiaan seurassa aikuinenkin pääsee mukaan satujen taikapiiriin, jossa silmät loistavat ja puhutaan kuiskaten. 

Olen rakentanut Nappisilmälle joulukalenteriksi huurteisen satumaailman, johon piilotan yllätykset pienten mökkien avautuviin laatikoihin. Osa luukuista on pikkuruisissa taitelluissa lahjapaketeissa. Olemme ideoineet satumaailmaa yhdessä ja Nappisilmä on osallistunut askarteluun joissakin vaiheissa. Luukuista on löytynyt jo piparimuotteja, kirpputorilta ostettuja legoukkoja, suklainen lumiukko ja joulupukki. Joinain aamuina yllätyksenä on ollut lisää yksityiskohtia satumaailmaan, joka täydentyy pitkin joulukuuta.

Mökit on rakennettu kartongista, kuviopapereista ja askartelurasioista, jotka ovat tulitikkulaatikoita suurempia. Laatikoiden vetimiksi kiinnitimme haaranastat, joiden tapit tuputimme Nappisilmän kanssa huurteisiksi lumiefektillä. Mökit on liimattu pyöreille vanerikiekoille, joihin on tuputettu lumiefektiä ja liimattu vanua. Yhden mökin katto on aaltopahvista ja siihen on tuputettu kevyesti lumiefektiä kuuraksi. Mökit on koristeltu lumihiutaleilla, jotka Nappisilmä napsutteli pastellinsävyisistä kartongeista kuvioleikkurilla.

Kuuset taittelin valkoisesta kopiopaperista ja kuviollisista origamipaperista. Kuusien ohjevideon löydät Hääräämöltä. Kieputin joulumaailmaan mökkien ympärille pikkuruiset tähtivalot, jotka saavat maailman kimmeltämään satumaisesti. Valosarjan viimeinen tähtilamppu on kiinnitetty yhden paperikuusen latvaan latvatähdeksi. 

Lumilyhty on rakennettu chenillepalloista liimamalla ja sen pohjana on valkoinen kartonkirengas. Yksi valosarjan lampuista on jätetty lumilyhdyn alle, jolloin lumilyhty hohtaa kuin sen sisällä olisi kynttilä. 

Muovailimme Nappisilmän kanssa yhdessä metsän eläimiä Fimo-massasta. Massaa on helppo muovailla kuin muovailuvahaa, kun sen ensin lämmittää käsissä vaivaamalla. Esineet voi polttaa 110-asteisessa kotiuunissa puolessa tunnissa koviksi, jolloin ne kestävät leikkimistä. 

Meidän joulumaailmalla saa leikkiä, ja Nappisilmä onkin leikkinyt sillä paljon. Välillä joulukylässä vilistää myös legoukot, ja nurkasta kuuluu supatus, kun Nappisilmä sepittää mielikuvituksellisia tarinoita leikkiessään. Pupulta katkesi jo korvakin leikissä, mutta se ei haittaa, sillä lapsiahan varten satumaailma on rakennettu. 

Joulukylä on sen korkuisella sivupöydällä, että Nappisilmä ylettää hyvin leikkimään sillä, mutta Pikkuveli ei vielä ylety. Pikkuveli kun on juuri siinä iässä, että hän nousee tukea vasten seisomaan, ja tutustuu esineisiin laittamalla ne suuhunsa. Varmasti ensi jouluna Pikkuvelikin jo osallistuu leikkiin. Joulumaailma on onneksi sellainen, että sen rakentamista voi jatkaa seuraavina jouluina ja keksiä aina lisää yksityiskohtia, me kun nautimme Nappisilmän kanssa ideoinnista ja askartelusta!

Virkattu kännykkäkotelo

Minä neuloja Neulanen olen tällä hetkellä tosi innostunut virkkauksesta! Virkkasin miehelleni, nappisilmien baballe, isänpäivälahjaksi kännykkäpussukan kirjovirkkauksella. En ole juurikaan virkannut kirjovirkkausta, mutta pienikokoinen työ tuntui tähän hetkeen sopivan kokoiselta haasteelta. 

Jos virkkauksen perusteet ovat tuttuja, kirjovirkkaus ei ole kovin paljoa vaikeampaa. Kirjovirkkauksessa toisen värinen lanka kulkee kokoajan virkkauskerroksen sisällä, eikä nurjalle puolelle jää lankajuoksuja kuten kirjoneuleessa. Värinvaihto tapahtuu kesken silmukan siten, että silmukan viimeinen veto tehdään seuraavalla värillä. Chabepatternsilla on selkeä englanninkielinen ohjevideo kirjovirkkauksen tekniikasta.

Virkkasin kännykkälaukun suljettuna virkkauksena spiraalina kiinteillä silmukoilla. Silmukkamäärää suunnitellessa kannattaa huomioida, että kirjovirkkauksessa käsiala on helposti vähän tiukempaa kuin yhdellä värillä virkatessa. Kännykkäpussin on hyvä olla ympärysmitaltaan napakka, jottei puhelin putoa, muttei kuitenkaan liian tiukka, jotta puhelimen saa helposti pussista ulos. Kirjovirkkauksella kännykkäpussista saa sopivan paksun ja vahvan, jolloin se suojaa hyvin puhelinta kolhuilta.

Tein kännykkäkotelon Schachenmayrin Catania-lagasta, joka on 100% merseroitua puuvillaa. Se on napakkakierteinen lanka, joka sopii hyvin virkkaukseen ja kiiltää kauniisti. Värikartta on tosi herkullinen! Käytin kännykkälaukussa tummanharmaata 0429 ja beigeä 0406, jotka taittuvat vähän viileään violettiin. Väriyhdistelmä sopii nappiin miehelleni.

Viimeistelin kännykkälaukun vanhoista rikkinäisistä farkuista saadulla metallinapilla. Lahjan saaja oli tyytyväinen!

Nappisilmän joulukuusikortti

Muistatko meidän taianomaisen nappirasiamme? Suurin osa napeistamme on kierrätysnappeja, ne ovat lukemattomia kertoja inspiroineet minua ja Nappisilmää askartelemaan. Tällä kertaa pajassamme syntyi joulukortteja. 

Pidän yksinkertaisen tyylikkäistä korteista, joissa tuttuja elementtejä on käytetty uudella tavalla. Tässä kortissa kuusi muodostuu askartelumaalilla painetusta lapsen käden kuvasta ja kuusen koristepalloiksi on liimattu nappeja. Latvaan on liimattu kultainen tähti.

Viime jouluna askartelimme Nappisilmän kanssa seimikortin, jonka löydät täältä. Myös ystävänpäiväksi askartelemamme sydänkortti sopii joulukortiksi, kun siinä käyttää jouluisia värejä. Kaikki nämä korttimallit sopivat hyvin lasten kanssa askarreltavaksi. 

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Postin lakon kanssa käy, ja pystyykö tänä vuonna joulukortteja lähettämään postitse. Me ainakin täällä askartelemme toiveikkaina!