Virkatut kuppikakut ja jäätelötötteröt

Perheemme ainoana naisena kaipaan välillä söpöstelykaveria. Minulla on kyllä paljon kummilapsia, mutta nuorin kummityttöni täytti jo yksitoista vuotta, eikä ole enää söpöstely-iässä. Onneksi ystävilläni on pieniä tyttöjä, ja saimme kutsun pienen tytön kaksivuotissynttäreille. Virkkasin pienelle neidille syntymäpäivälahjaksi kuppikakkuja ja jäätelötötteröiä kotileikkeihin. Päivänsankarin huulille levisi hymy, kun hän löysi paketista virkatut herkut, ja hän lipaisi heti kokeeksi jäätelöä.

Virkkasin kuppikakut ja jäätelöt Novitan Tennessee-langasta, jota ei enää valmisteta, mutta jota minulla on jäänyt yli useita keränloppuja herkkiä pastellivärejä vauvanpeittoprojektista. Lanka on 100% puuvillaa ja sen voi pestä 60 asteessa, mikä on tärkeää pikkulasten leluja virkatessa. Virkkasin herkut koukulla numero 3. Amigurumeja virkatessa koukun on hyvä olla riittävän pientä kokoa, jotta käsialasta tulee napakka ja lelut pysyvät hyvin muodossaan. Lelut on täytetty vanulla.

Virkkasin jäätelöt ja kuppikakut omalla ohjeellani ylhäältä alas aloittaen kuudella silmukalla amigurumin perusympyrästä. En sulkenut kerroksia vaan jatkoin kerroksia spiraalimaisesti. En itse tykkää tehdä käsitöitä valmiiden ohjeiden mukaan, mutta halutessasi löydät kuppikakun ohjeen esimerkiksi Maalaiskoti Myllyhaassa -blogista ja jäätelön ohjeen esimerkiksi Dropsilta. En ole itse testannut näitä ohjeita.

Parasta oli, että virkatessani jäätelöitä Nappisilmäkin ihastui niihin ja pyysi minua virkkaamaan hänellekin jäätelötötterön! Nappisilmä on innokas leipuri ja olen leiponut hänen kanssaan paljon oikeassa keittiössä, mutta toistaiseksi hän ei ole ollut kovin kiinnostunut keittiöleikeistä. Saisinkohan hänestä nyt kotileikkikaverinkin?

Toteutuneita unelmia ja neulontaa laiturilla

Ovatko unelmasi toteutuneet? 

On olemassa suuria, elämänmittaisia unelmia, kuten elämäntehtävä, oman paikan löytäminen, parisuhde ja lapset. Olen onnekas, kun isoimmista unelmistani suurin osa on toteutunut. Elämä tuntuu omannäköiseltä ja tunnen arjessa olevani juuri oikealla paikalla. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin ja tieni on ollut välillä kivinenkin. Ilman umpikujia en kuitenkaan olisi nyt tässä ja näin kiitollinen kaikesta, mitä minulla nyt on. 

Viimeisin suurista toteutuneista unelmistani on Pikkuveli! Ajatella, että olen saanut jo toisen näin ihanan pojan! Ruskeat nappisilmät seuraavat uskollisesti jokaista liikettäni, kun teen kotitöitä. Kun huomaan vauvan katseen, hymy leviää hänen pyöreille kasvoilleen. Onnellinen, luottavainen, hampaaton hymy, ja iloinen kujerrus. Jos ajan voisi pysäyttää, jäisin tähän kesään. Vauva-arjen väsymyksestä ja sotkuisesta kodista huolimatta elämällä ei voi olla mitään ihanamapaa annettavaa!

Suurten, elämänmittaisten unelmien lisäksi on pienempiä unelmia. Kevättalvella kesää odottaessani unelmoin, että kesällä istuisin järven rannalla laiturilla neulomassa. Kuvittelin, että minulla olisi kukkaseppele päässä, kahvikuppi vierellä ja kuuntelisin aaltojen liplatusta. Aaltojen ääni on yksi rauhoittavimmista äänistä ja neulominen yksi rentouttavimmista puuhista, mitä tiedän. 

Pienten lasten äitinä minulla on harvoin aikaa istua neulomassa yhtään missään, mutta halusin kuitenkin toteuttaa tämän unelman, ennen kuin kesä on ohi. Pientenkin unelmien toteuttaminen saa elämän tuntumaan onnelliselta ja omannäköiseltä. Tein kukkaseppeleenkin niittykukista niin kuin olin haaveillut. Tämän hetken muisto lämmittää varmasti talven pakkasilla, samoin kuin laiturilla neulomani peitto lämmittää Pikkuveljeä. 

Pikkuveljen ensimmäinen askartelu

Olen keskittynyt nauttimaan kesästä ja vauvasta enkä ole ehtinyt esitellä Pikkuveljen ensimmäistä askartelua! Painoimme hänen pikku varpaidensa kuvia ristiäisten kiitoskortteihin. 

Kastejuhlat ovat ihanimpia ja herkimpiä juhlia, täynnä toivoa ja uuden elämän alkua. Pikkuveljen kaste oli keväällä ja luontokin oli samaan aikaan heräämässä uuteen elämään. Juhlien teemaväriksi sopikin siksi hyvin hennon vihreä. Koristelimme juhlapöydät hennon valkoisilla tulppaaneilla ja koivun oksilla, jotka olivat hiirenkorvilla. Askartelimme kiitoskortit samoilla keväisillä sävyillä.

Vauvan jalankuva oli helpointa painaa hänen istuessaan sitterissä. Suojasin sitterin vanhalla harsolla ja tuputtelin vaahtomuovin palalla väriä pieneen jalkapohjaan. Touhu sujui yllättävän siististi. Pikkuveli seurasi uteliaana, mitä tapahtuu. Painoimme jalanjälkiä isolle kartongille, josta leikkasin värin kuivuttua sopivan kokoisia kortteja. Silloin ei ole niin tarkkaa, mihin kohtaan kartonkia pikku jalka osuu. Liimasin kortit sopivan värisille taustakartongeille ja viimeistelin ne herkillä perhosilla, jotka ovat lennähtäneet isovarpaalle istumaan.
Voiko söpömpiä varpaita olla?

Kesävarpaat hiekkarannalla ja kukkaniityllä

"Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen."
On aika kiittää Nappisilmän ihania kerho-ohjaajia keväästä. Halusimme antaa jotain itse tehtyä ja askartelimme Nappisilmän kanssa ohjaajille kesävarpaat hiekkarannalla ja kukkaniityllä. Samalla idealla voi tehdä kortin tai taulun. Kesävarpailla voi kiittää päiväkodin henkilökuntaa tai opettajia. Askarteluidea sopii myös kesälomapuuhaksi tai vaikka lastenleirin ohjelmaan. Kesävarpaat voi askarrella myös ulkona.

Nappisilmä nautti varsinkin jalanjälkien painamisesta. Hänen jalkansa mahtuivat sopivasti A5-kokoiselle kartongille, joka on puolikas A4-kartongista. Painoimme jalanjäljet kylpyhuoneessa, jossa pikku jalat oli helppo pestä heti painamisen jälkeen. Maalin kuivuttua teimme hiekkarannan. Levitin liimaa kortin alaosaan, ja Nappisilmä ripotteli siihen hienoa hiekkaa, jonka olimme hakeneet hiekkalaatikolta. Kortti kannattaa tehdä paksusta kartongista ja antaa kuivua painon alla, jotta se ei mene kiharalle kuivuessaan. Hiekkaa kannattaa ripotella ohuesti, ja kopsuttaa ylimääräiset hiekat roskikseen. 

Hiekkarannalle liimasimme simpukankuoren, taivaalle valkoisesta paperista leikatun lokin ja isovarpaaseen kiipeilemään leppäkertun. Puisia maalattuja leppäkerttuja myydään valmiina askartelukaupoissa, mutta leppäkertun voi tehdä myös itse puolittamalla puuhelmen ja maalaamalla sen.

Kesäniityn nurmikko on leikattu ja liimattu paperinarusta, joka tuo korttiin elävän ja kolmiulotteisen pinnan. Nurmikon voi yhtä hyvin tehdä myös vihreästä langasta kuten viime keväänä julkaisemassamme tipukortissa. Niityn kukat on leikattu kuvioleikkurilla eri värisistä kartonginpaloista. Nappisilmä rakastaa napsutella kuvioleikkurilla kukkia, naps naps.

Kolmevuotiaan ihana, pitkä kesäloma on edessä! Paljaita varpaita, leppäkerttuja, muurahaisia ja hiekkaa. Sorsien syöttämistä ja kaarnalaivojen uittamista. Simpukankuoria taskussa, laastareita polvissa ja jäätelöä suupielissä. Lasten kautta pääsen itsekin elämään uudelleen lapsuuden kesän tunnelmaa.

Vauvalahjoja kädentaitajilta

Voi miten ihanalta tuntuu saada itse tehty lahja! Käsityöihmisenä arvostan käsityötä ja lahjan antajan vaivannäköä. Käsintehdyt lahjat ovat myös uniikkeja ja vastapaino kaupallisuudelle. Vielä kun lahja on mietitty juuri meidän perheen arvoihin, tyyliin tai väreihin sopivaksi, tulee tosi kosketettu olo! Toki olemme ilahtuneet kaikista saamistamme lahjoista, mutta jaan tässä iloni muutaman taitavan ystäväni antamista lahjoista.

Posti toi Pikkuveljelle ystäväni tekemän tuttiketjun, joka on tehty silikonihelmistä. Helmet ovat myrkyttömiä ja niitä vauvan on turvallista maistella. Värit sopivat juuri meidän poikien väreihin! Aina tuttiketjua käyttäessämme muistan ystävääni lämmöllä. Kuvassa näkyvä tilkkupeiton olen ommellut odottaessani Nappisilmää, ja se on nyt Pikkuveljen käytössä.

Pikkuveljen lahjakas kummitäti on tekstannut vauvalle herkän kortin, jonka kehystin lastenhuoneeseen. Kummi tekee myös tilauksesta kortteja, huoneentauluja ja muita kalligrafiatöitä asiakkaiden toivomilla teksteillä. Hänellä on Instagramissa tili Kauniit Sanat. Ihailen hänen luovuuttaan!

Yllä näkyvän hiirilelun Nappisilmä on valinnut Pikkuveljelle jo ennen vauvan syntymää, ja hän toi sen sairaalaan tullessaan vauvaa katsomaan. Kotona pikkuveljen itkiessä Nappisilmä usein kiikuttaa hiiren Pikkuveljen kainaloon lohdutukseksi.

Yksi ystävistäni antoi vauvalahjaksi Novitan Baby Merino -lankaa. Miten ihana huomaavainen idea! Baby Merino on pehmeää, ohutta ja konepestävää lankaa ja se sopii hyvin vauvanneuleisiin. Se on myös kotimaista ja mulesing-vapaata. Väri on tosi kaunis hopeapaju, harmaasen taittuva turkoosin sävy. Aloin heti neuloa Pikkuveljelle, mutta neule edistyy hitaasti kun ehdin niin harvoin neuloa tässä elämänvaiheessa nappisilmieni kanssa. Onneksi lähipiirissä riittää vauvoja, jos neule ei ehdi Pikkuveljelle valmiiksi!

Meidän uudessa arjessa on joka päivä mukana kaksostenrattaat, joiden kanssa kuljen nappisilmieni kanssa joka paikkaan. Kävelemme kerhoon, kauppaan, neuvolaan, leikkipuistoon ja sorsia syöttämään. Nappisilmä on nyt tosi innoissaan hiekkaleikeistä, hiekan paljastuttua taas pitkän talven jälkeen lumen alta. 

Tuplarattaiden vaunukuomu on kapeampi kuin standardikoko, ja tilasin rattaisiin vaunuverhon suomalaiselta käsityöläiseltä Handmade by Mariaria. Hänen ompelutuotteitaan voi tilata Instagramin tai Facebookin kautta. Olen itse ennemmin neuloja ja askartelija kuin ompelija, ja arvostan laadukasta ompelujälkeä. Vaunuverho on ommeltu Paapiin hellyttävästä mintunvärisestä Siiri keinuu -kankaasta ja se sopii mielestäni hyvin vauvan uneen tuudittamiseen.

Näillä kevätsäillä kelpaa käydä vaunukävelyllä! Kadut on juuri lakaistu, lehdet puhkeavat puihin ja taivas on on huikean sininen. Olen syntynyt keväällä ja rakastan tätä aikaa, kun koko kesä on edessä!

Pääsiäismunakortit

Pikkuveljen syntymän jälkeen en ole ehtinyt askarrella Nappisilmän kanssa montaakaan kertaa. Eräänä päivänä löysin Nappisilmän kettiön pöydän alta, jossa hän maalaasi innokkaasti lattiaa käsin raa'alla kananmunalla. Nappisilmä rakastaa kaikenlaista lutraamisesta ja päätin ottaa sormivärit esiin. Teippasin kylpyhuoneen seinään värillistä kartonkia, otin Nappisilmältä paidan pois ja hän sai maalata kartonkia käsin sydämensä kyllyydestä ilman, että tarvitsi varoa vaatteiden tai huonekalujen sotkeutumista. Kylpyhuoneen kaakeleista sormiväri oli helppo pyyhkiä pois.

Maalatun kartongin kuivuttua leikkasin siitä kirjavia pääsiäismunia. Olin törmännyt kuvaan kortista, jossa pääsiäismuna aukeaa ja sisällä on sormenjälkitipuja. Kehitin ideaa eteenpäin ja leikkasin pääsiäismunan aukeamaan sahalaitaisena. Käytin korttien pohjana valmiita taitettavia korttipohjia, jotka aukeavat lyhyeltä sivulta. Liimasin pääsiäismunan yläosan kanteen ja alaosan kortin sisälle. Kun kortin kannen aukaisee, tulee näkyviin keltaisesta kartongista leikattu tipu. Kurkistusluukut viehättävät lapsia.

Annoin korttien kuivua paksun kirjan välissä pääsiäismunien liimaamisen jälkeen, jotta ne kuivuisivat suoriksi. Nappisilmä liimasi tipuille liikkuvat askartelusilmät sekä nokaksi sydämenmuotoiset akryylitimantit. Eikö tullutkin hellyttäviä tipuja? Pääsiäismunat Nappisilmä koristeli vielä liimaamalla niihin eri muotoisia akryylitimantteja, höyheniä sekä helmitarroja.

Minun on vaikea malttaa tehdä montaa samanlaista korttia kun askarrellessa saan lisäideoita. En malttanut olla kehittämättä korttimallista vielä toista versiota. Siinä korttipohja on yksiosainen, ja pääsiäismunan yläosa on kiinnitetty korttiin alanurkastaan pienellä haaranastalla. Pääsiäismunan yläosan voi siitä kääntää sivuun ja sisältä kurkistaa samalla tavalla tipu!

Meidän onnemme oli meidän perheen Baba, joka kärsivällisesti hoiti vauvaa sillä aikaa, kun me Nappisilmän kanssa taiteilimme!

Olethan muuten tutustunut myös meidän viimevuotiseen pääsiäiskorttimalliimme?