Kilpikonna-amigurumi

Pienten lasten äitiyden ja opiskelun yhdistäminen on hyvää keskeneräisyyden harjoittelua. Kun pikkuiset ovat kipeänä, opiskelu saa odottaa vuoroaan ja on keskityttävä pikku potilaiden sylittelyyn ja silittelyyn. Kiireettömässä hetkessä pyykkivuorten keskellä, pikku nuhanenä sylissä, voikin huomata olevansa keskeneräisyyden keskellä perillä, juuri oikeassa paikassa tässä maailmassa.

Käsitöitäkin minulla on aina samaan aikaan monta projektia käynnissä. Ne edistyvät pikku hiljaa vuorotellen - ja välillä ovat edistymättä. 

Joskus on ihana tehdä pieniä välitöitä, jotka valmistuvat nopeasti. Virkkasin pikkuriikkisen kilpikonna-amigurumin pienelle tytölle lahjaksi. Kilpikonnan saa kiinnitettyä reppuun tai takkiin koristeeksi tai avaimenperäksi. Jotain valmista ja täydellistä tässä keskeneräisessä maailmassa!

Numerokortit

Mistä on pienten tyttöjen kortit tehty? Napeista, kiiltokuvista, tarroista, timanteista, kukista, enkeleistä, leppäkertuista ja sydämistä.

Askartelimme Nappisilmän kanssa synttärikortit 2- ja 4-vuotiaille siskoksille, jotka viettivät yhdessä syntymäpäiviään. Leikkasin avautuvista korttipohjista numeroiden muotoiset avautuvat kortit, ja Nappisilmä sai vapaat kädet liimata niihin haluamiaan koristeita askartelulaatikosta.

Minusta nämä ovat ihan parhaita lasten askarteluja, joissa lapsi tarvitsee mahdollisimman vähän aikuisen ohjausta ja saa käyttää omaa luovuuttaan ja askarrella omaan tahtiinsa. Nappisilmä hyräili tyytyväisenä ja pohti välillä ääneen, mistä koristeista tytöt tykkäävät. Lapsen epäröimätön ja kritiikitön sommittelu on taito, jota aikuisena voi vain ihailla.

Katjuskashopin uniikit käsin tehdyt nallet

Ihana intiaanikesän päivä: hellettä syyskuussa! Meitä on todella hemmoteltu. Pikku varpaat saavat vielä kerran viuhtoa paljaina ja nauttia hiekan ja nurmikon tunnusta. Nyt täytyy ottaa auringon valoa talteen sydämen täydeltä ennen syksyn harmautta ja kurahousukelejä.

Meitä on hemmoteltu myös nappisilmien uusilla uninalleilla, jotka ovat voittaneet koko perheen sydämet. Nallet on tehnyt lahjakas käsityöläinen Katri, joka tekee uniikkeja pehmoleluja käyttäen paljolti kierrätysmateriaaleja. Eläinhahmoista jokaisella on oma persoona ja sielu. Leluja voi ostaa Etsyn Katjuskashopista. Valmiina olevien hahmojen lisäksi voi tilata lelun toivomillaan yksityiskohdilla, kuten nimien alkukirjaimet meidän poikien nallejen paidoissa. Katrilla on myös instagram-tili katjuska_handmade, joka on todellinen satujen taikamaailma ja silmänilo käsityön ystävälle.

Nappisilmän lempivärit ovat turkoosi ja keltainen ja lastenhuoneemme on sisustettu turkoosilla ja keltaisella. Pyysimme näiden värien näkyvän nallejen vaatteissa. Nallet saapuivat postissa ja meillä oli pieni jouluaatto keskellä kesää kun avasimme postipaketin lasten kanssa. Pojat riemuitsivat nalleista, ja minua puhutteli lisäksi uniikit, kauniit, kierrätysmateriaaleista tehdyt lahjapaketit ja tekijän henkilökohtainen viesti molemmille pojille.

Nämä nallet ovat monella tavalla hyvän mielen nalleja! Ennenkaikkea ne tuovat hyvän mielen pienille omistajilleen. Olen myös iloinen siitä, että kun ostan lelun käsityöläiseltä, voin olla varma, ettei sitä ole tehnyt toinen lapsi jossain köyhässä maassa puoli-ilmaiseksi. Myös kierrätystekstiilien käyttö vähentää turhaa luonnon tuhoamista ja materiaalit ovat myrkyttömiä ja turvallisia. Ostamalla käsityöläiseltä myös tuen yhden käsityöläisen unelmaa. Minusta on upeaa, että joku toteuttaa unelmaansa ja käyttää lahjojaan, ja samalla tuo monille lapsille palan kiehtovaa satumaailmaa.

Virkatut kuppikakut ja jäätelötötteröt

Perheemme ainoana naisena kaipaan välillä söpöstelykaveria. Minulla on kyllä paljon kummilapsia, mutta nuorin kummityttöni täytti jo yksitoista vuotta, eikä ole enää söpöstely-iässä. Onneksi ystävilläni on pieniä tyttöjä, ja saimme kutsun pienen tytön kaksivuotissynttäreille. Virkkasin pienelle neidille syntymäpäivälahjaksi kuppikakkuja ja jäätelötötteröiä kotileikkeihin. Päivänsankarin huulille levisi hymy, kun hän löysi paketista virkatut herkut, ja hän lipaisi heti kokeeksi jäätelöä.

Virkkasin kuppikakut ja jäätelöt Novitan Tennessee-langasta, jota ei enää valmisteta, mutta jota minulla on jäänyt yli useita keränloppuja herkkiä pastellivärejä vauvanpeittoprojektista. Lanka on 100% puuvillaa ja sen voi pestä 60 asteessa, mikä on tärkeää pikkulasten leluja virkatessa. Virkkasin herkut koukulla numero 3. Amigurumeja virkatessa koukun on hyvä olla riittävän pientä kokoa, jotta käsialasta tulee napakka ja lelut pysyvät hyvin muodossaan. Lelut on täytetty vanulla.

Virkkasin jäätelöt ja kuppikakut omalla ohjeellani ylhäältä alas aloittaen kuudella silmukalla amigurumin perusympyrästä. En sulkenut kerroksia vaan jatkoin kerroksia spiraalimaisesti. En itse tykkää tehdä käsitöitä valmiiden ohjeiden mukaan, mutta halutessasi löydät kuppikakun ohjeen esimerkiksi Maalaiskoti Myllyhaassa -blogista ja jäätelön ohjeen esimerkiksi Dropsilta. En ole itse testannut näitä ohjeita.

Parasta oli, että virkatessani jäätelöitä Nappisilmäkin ihastui niihin ja pyysi minua virkkaamaan hänellekin jäätelötötterön! Nappisilmä on innokas leipuri ja olen leiponut hänen kanssaan paljon oikeassa keittiössä, mutta toistaiseksi hän ei ole ollut kovin kiinnostunut keittiöleikeistä. Saisinkohan hänestä nyt kotileikkikaverinkin?

Toteutuneita unelmia ja neulontaa laiturilla

Ovatko unelmasi toteutuneet? 

On olemassa suuria, elämänmittaisia unelmia, kuten elämäntehtävä, oman paikan löytäminen, parisuhde ja lapset. Olen onnekas, kun isoimmista unelmistani suurin osa on toteutunut. Elämä tuntuu omannäköiseltä ja tunnen arjessa olevani juuri oikealla paikalla. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin ja tieni on ollut välillä kivinenkin. Ilman umpikujia en kuitenkaan olisi nyt tässä ja näin kiitollinen kaikesta, mitä minulla nyt on. 

Viimeisin suurista toteutuneista unelmistani on Pikkuveli! Ajatella, että olen saanut jo toisen näin ihanan pojan! Ruskeat nappisilmät seuraavat uskollisesti jokaista liikettäni, kun teen kotitöitä. Kun huomaan vauvan katseen, hymy leviää hänen pyöreille kasvoilleen. Onnellinen, luottavainen, hampaaton hymy, ja iloinen kujerrus. Jos ajan voisi pysäyttää, jäisin tähän kesään. Vauva-arjen väsymyksestä ja sotkuisesta kodista huolimatta elämällä ei voi olla mitään ihanamapaa annettavaa!

Suurten, elämänmittaisten unelmien lisäksi on pienempiä unelmia. Kevättalvella kesää odottaessani unelmoin, että kesällä istuisin järven rannalla laiturilla neulomassa. Kuvittelin, että minulla olisi kukkaseppele päässä, kahvikuppi vierellä ja kuuntelisin aaltojen liplatusta. Aaltojen ääni on yksi rauhoittavimmista äänistä ja neulominen yksi rentouttavimmista puuhista, mitä tiedän. 

Pienten lasten äitinä minulla on harvoin aikaa istua neulomassa yhtään missään, mutta halusin kuitenkin toteuttaa tämän unelman, ennen kuin kesä on ohi. Pientenkin unelmien toteuttaminen saa elämän tuntumaan onnelliselta ja omannäköiseltä. Tein kukkaseppeleenkin niittykukista niin kuin olin haaveillut. Tämän hetken muisto lämmittää varmasti talven pakkasilla, samoin kuin laiturilla neulomani peitto lämmittää Pikkuveljeä. 

Pikkuveljen ensimmäinen askartelu

Olen keskittynyt nauttimaan kesästä ja vauvasta enkä ole ehtinyt esitellä Pikkuveljen ensimmäistä askartelua! Painoimme hänen pikku varpaidensa kuvia ristiäisten kiitoskortteihin. 

Kastejuhlat ovat ihanimpia ja herkimpiä juhlia, täynnä toivoa ja uuden elämän alkua. Pikkuveljen kaste oli keväällä ja luontokin oli samaan aikaan heräämässä uuteen elämään. Juhlien teemaväriksi sopikin siksi hyvin hennon vihreä. Koristelimme juhlapöydät hennon valkoisilla tulppaaneilla ja koivun oksilla, jotka olivat hiirenkorvilla. Askartelimme kiitoskortit samoilla keväisillä sävyillä.

Vauvan jalankuva oli helpointa painaa hänen istuessaan sitterissä. Suojasin sitterin vanhalla harsolla ja tuputtelin vaahtomuovin palalla väriä pieneen jalkapohjaan. Touhu sujui yllättävän siististi. Pikkuveli seurasi uteliaana, mitä tapahtuu. Painoimme jalanjälkiä isolle kartongille, josta leikkasin värin kuivuttua sopivan kokoisia kortteja. Silloin ei ole niin tarkkaa, mihin kohtaan kartonkia pikku jalka osuu. Liimasin kortit sopivan värisille taustakartongeille ja viimeistelin ne herkillä perhosilla, jotka ovat lennähtäneet isovarpaalle istumaan.
Voiko söpömpiä varpaita olla?