Virkatut jääkaappimagneetit

Itse tehdyt jääkaappimagneetit ovat mukava lahjaidea esimerkiksi tupaantuliaisiin. Voit virkata niitä myös omaan keittiöösi iloa antamaan. Tarvitset vain puuvillalankaa, virkkuukoukun, nappeja, kuumaliimaa ja magneetteja. Keränloput ja kierrätysnapit käyvät hyvin.

Virkkasin kukat Novitan Tennessee -langan keränlopuista, joita minulle on kertynyt paljon eri värejä. Langan tuotanto on nykyisin lopetettu, mutta kukkien virkkaukseen käy hyvin muukin puuvillalanka. Käytin virkkuukoukkua numero 3. Liimasin kukan keskelle napin ja taakse pyöreän magneetin kuumaliimapistoolilla.

Jääkaappimagneetteja voi askarrella monilla eri väreillä erivärisiin keittiöihin ja erilaisiin makuihin sopiviksi. Minkäväriset sinun keittiöösi sopisivat?

Vauvan neulepeitto keränlopuista

Onko sinulla erivärisiä yli jääneitä lankakerän loppuja? 
Neuloin langanlopuista vauvan villapeiton. Kaikki peiton langat ovat Novitan 7 veljestä -lankoja, joita on jäänyt yli villasukista. Osa väreistä on aikaisemmista värikartoista, koska keränloppuja on kertynyt vuosien ajalta. Minulla on aina käynnissä monta käsityötä samaan aikaan, ja neuloin peiton jo viime vuonna. Nyt vielä viimeistelin sen neulomalla siihen reunuksen.

Neuloin yksivärisiä ja raidallisia neliön muotoisia tilkkuja ainaoikeinneuloksena. Neuloin tilkut 4-koon puikoilla ja ne ovat 26 silmukkaa leveitä. Jokainen tilkku on 13cmx13cm kokoinen ja koko peitto on mitoiltaan 80cmx55cm reunuksineen.  Se on hyvä koko esimerkiksi lastenvaunuihin.

Ompelin tilkut yhteen ohuella ompelulangalla, jolla sain saumat siisteiksi ja huomaamattomiksi. Liitin tilkut yhteen joka toisen tilkun neulomissuunta pystyyn ja joka toisen vaakasuuntaan, koska ainaoikeinneulos joustaa pystysuunnassa enemmän kuin vaakasuunnassa. Jos koko peitto olisi neulottu samaan suuntaan ainaoikeinneulosta, se helposti venyisi. Tilkkujen eri suuntiin sijoittaminen antaa myös kivan ilmeen peitolle.

Poimin peiton reunasta silmukat ja neuloin hiirenhammasreunuksen yksi sivu kerrallaan pitkällä pyöröpuikolla. Hiirenhammasreunuksen ohjeen löydät esimerkiksi Punomolta. Reunus saa peiton näyttämään viimeistellyltä.

Haikarakortti

Keväisin syntyy paljon vauvoja, ja onnittelukortteja tarvitaan. Askartelimme Nappisilmän kanssa haikarakortin vauvaonnitteluksi. Tykkään korteista, joissa on jokin juju, ja tässä se on lapsen käden kuva, josta muodostuu haikara.

Painoimme Nappisilmän käden kuvan sormiväreillä. Haikaran värityksen saimme maalaamalla Nappisilmän sormenpäät harmaiksi ja käden muuten valkoiseksi. Nappisilmän mielestä käden maalaaminen oli kaikkein hauskin vaihe!

Maalasin haikaran pään korttiin siveltimellä painetun peukalonkuvan jatkoksi. Haikaran kuivuttua ja Nappisilmän mentyä päiväunille viimeistelin kortin liimaamalla oranssista kartongista jalan ja nokan, ja kankaasta pussukan, jossa haikara kantaa vauvaa. Laitoin kortin kirjan väliin kuivumaan suoraksi, ja Nappisilmä liimasi päiväunilta herättyään haikaralle valmiin askartelusilmän.

Tervetuloa maailmaan pikkuinen!

Nappisydänkortti

Nappirasia inspiroi usein minua askartelemaan, ja Nappisilmä rakastaa leikkiä napeilla. Nappisilmän ollessa kipeänä innostuimme askartelemaan hänen kanssaan ystävänpäiväkortteja. Kortteja syntyi Nappisilmän kummeille, isovanhemmille ja parhaille kavereille.

Leikkasin ja liimasin itse kartonkisydämet ja lajittelimme yhdessä Nappisilmän kanssa eri sävyisiä nappeja eri lautasille. 2,5-vuotias Nappisilmä liimasi itse napit sydämiin. Hänen oli helpoin levittää liimaa vanupuikolla. Nappisilmä käytti aika reilusti liimaa, ja painelin jälkeenpäin kevyesti talouspaperilla ylimääräisiä liimoja pois. Liimasta tule kuivuessaan läpinäkyvää, joten yli mennyt liima ei haittaa. Isompi lapsi voi leikata ja liimata sydämenkin itse. Laitoimme kortit kuivumaan kirjan väliin, jolloin ne kuivuivat suoriksi.

Askartelin samalla itse kummitytölleni samanlaisen nappikortin harmaalle pohjalle. Pidän eniten Nappisilmän sommittelemista sydämistä. Aikuinen helposti sommittelee liikaa, mutta pieni lapsi liimaa sopivan spontaanisti, jolloin lopputulos voi olla jopa parempi kuin liian sommiteltuna.

Hyvää ystävänpäivää!

Harmaat palmikkolapaset

Sain kummitytöltäni postia. Hän lähetti minulle kädenkuvansa paperille piirrettynä, ja pyysi minua neulomaan vaaleanharmaat palmikkolapaset. Oli hauska huomata, että kummitytöllä ja minulla on täsmälleen samankokoiset kädet!

Valitsin langaksi Drops Merino Extra Fine -merinovillalangan. Se on ihanan pehmeää iholla eikä kutita. Kutittamattomuus on tärkeää varsinkin lapasissa ja pipossa, joissa villa on suoraan iholla. Itselläni on joskus jäänyt pipoja ja lapasia käyttämättä, jos lanka kutittaa. Kuvatessani lapasia huomasin, että harmaa sopii tosi kauniisti omenanvihreän taustan kanssa. Tällä väriyhdistelmällä täytyykin joskus neuloa neule!

Rakastan raikkaita värejä ja neulon harvoin harmaasta. Oli kuitenkin mukava neuloa kummitytön toiveen mukaan, kun tiesin värin ja mallin olevan hänelle mieleisiä. Teineille on joskus vaikea valita lahjaa, ja parasta on, jos lahjan saaja itse pyytää mitä toivoo. Neuloessani ihastuin harmaaseen lankaan. Harmaa on klassisen kaunis väri neuleessa, ja palmikkokuvio tulee siinä kauniisti esiin. 

Sovelsin Novitan lapasen perusohjetta ja lisäsin kämmenselkään kaksi neljän silmukan levyistä palmikkoa. Käytin 4-koon puikkoja paitsi ranteen joustinneuleessa 3,5-koon puikkoja. Peukaloon lisäsin kaksi silmukkaa, koska peukalon juureen voi helposti tulla reikä, ja väljä peukalo pitää sormet paremmin lämpimänä. Lapasen kärkikavennuksen aloitin etusormen kynnen puolessa välissä.

Ostin lapasia varten kaksi 50g kerää ja se oli hyvin arvioitu. Molemmista keristä jäi pieni kerä yli. Langanloppuja voin käyttää kirjoneuleisiin ja muihin projekteihini, joita aina riittää. Olen huomannut, että kerän vyöte kannattaa säilyttää keränlopun kanssa yhdessä, jotta myöhemmin muistaa, mitä lankalaatua kerä oli.

Sain palmikkolapaset sopivasti valmiiksi ennen ystävänpäivää. Nappikortista kerron lisää seuraavassa blogipostauksessani. Ystävänpäivälahja lähti tänään postin kautta kummityttöä ilahduttamaan.